Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Tiistai 6.1.2009

Ikää tasan kuusi kuukautta

              

Tervehdys, te kaikki ystäväni!

Yllä olevista kuvista vasemmanpuoleinen on otettu lokakuussa ja oikeanpuoleinen nyt jouluaattona. Vaan ihmeellistä kädenvääntöä tuon Eijan, tuon emäntäni, kanssa jälleen kävimme siitä, mitä kuvia tänne laitetaan ja mitä ei. Lopultakin pääsimme sopimukseen, että jos se edes kaksi kuvaa kerrallaan minusta suostuu tänne laittamaan, niin toinen kuvista saa olla pentukuva, jos toinen edes on uudempi kuva. Minun mielestäni se voisi laittaa vaikka kaikki kuvani tänne, mutta kuulemma muutaman sadan kuvan laittaminen ei noin vain käykään! Miksiköhän muka ei?

Äsken emäntäni kylläkin sai tehdä hieman turhaa työtä, kun sen saneluni mukaan kirjoittamat tekstit häipyivät kuin taivaan tuuliin... No, nyt ovat sympatiani hänen puolellaan; onhan se aina niin kultainen minua kohtaan. Eija kyllä valittaa, ettei tiedä, olenko linssilude vai kammoanko kuvanottohetkiä. Minä kun nykyisin nimittäin aina huomaan, kun se ottaa kameran käteensä! Nukkukuvatpa eivät nyt enää onnistuisikaan, hahaa! Ja totuuttahan en kerro edes sille; hyökkään aina vain innoissani kameraa kohti, kun se sen käteensä nappaa. Sitten se valittaa, että ainoat kuvat, mitkä se minusta saa onnistumaan, ovat pöydällä juuri harjaamisten ja kampaamisten jälkeen otetut kuvat. Ja silloinhan minua usein juuri jo väsyttää! Seisomis- tai riehumiskuvista se valittaa, että aina jää pääni pois kuvista tai sille jää kuviin vain pätkät matoista lattioilla. Pöh. Opettelisi sekin olemaan hiukan vauhdikkaampi. 

Ja jihuu ja jippii taas: Olen nyt tasan puolivuotias! Siksi olin koko päivän valmis kuin partiolainen näihin sanelujuttuihin, mutta Eijapa ei ollutkaan; ei muka ehtinyt millään. No nyt sain ainakin jotakin sanella ja jotakin se näkyy tuossa näpyttelevän koneellaan. Saas nähdä, mitä saa aikaan. Saakohan mitään...? Ja hurraa: Puolivuotisjuhlapäiväni kunniaksi emäntä suostui laittamaan minusta tähän vielä yhden jouluna otetun kuvan. Tässä kuvassa olemme me kaksi tämän huushollin joulutähteä...;) Puolivuotiskuviani Eija lupasi laittaa tänne sitten seuraavalla kerralla. Nyt on kuulemma kello jo niin paljon, että on pakko lopetella juttelut... Kyllähän minä teidän kanssanne mielelläni rupattelisin, mutta Eijalla tuntuu olevan kiirus - kai päästä nukkumaan. No, väsyneenähän minäkin tässä sanellut olen; pakkohan se on myöntää. Päiväkin on kuulemma taas kerran jo ehtinyt vaihtua...

OIKEIN HYVÄÄ ALKANUTTA UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE, YSTÄVÄNI!

______________________________________________________________________

_Sunnuntai 14.12.2008

Niinpä niin taas... Nyt on jo yö ja kello on yli puolenyön. Elämme siis jo sunnuntaita, mutta emäntäni valvoo vielä. Istuu tietokoneen ääressä ja harmittelee, ettei Lucian päivänä ehtinyt kirjoittaa tänne minnekään mitään. Miksiköhän? Mikä se Lucian päivä oikein on? Paljon tiedän, mutta tuota juttua en näin pienenä koirana ymmärrä. Olisinkohan minä sopinut Lucia-neidoksi? Mutta nyt minua väsyttää... Vaan ihan hyvähän tässä emännän jalkojen juuressa on nukkua; ainakin nyt, kun pääsimme sopimukseen, mitä kuvia tänne laitetaan ja mitä kirjoitetaan...

Ekanakin: Halusin emäntäni nyt laittavan minusta tänne jonkun sellaisen kuvan, jossa olen ihan kiltin näköinen. Se lupasi niin tehdä, kun minä vastaavasti annoin sille luvan laittaa tänne minusta jonkun riehumiskuvankin... Ja tokana: En vain aina itsekään tiedä, haluanko tänne riehumis-, naama-, vaiko nukkukuvaa... No pääasia, että joitakin kuvia minusta tänne laittaa! Tässäpä nyt sitten taas yksi syyskuussa otettu nukkukuva - kun jälleen kerran olin kesken leikkieni sammahtanut...

Ja tänään sitten olin kuulemma taas kerran melkoisen hurjalla tuulella. Emäntäni sanoo, että niin paljon kuin hänellä on koirista kokemusta, näin villiin koiranpentuun hän ei aikaisemmin ole törmännyt. Mitähän tuokin muka tarkoittaa? Miten niin villiin? Höh. Onhan itsestään selvää, että kaikki riippuva ja roikkuva kiinnostaa minua, kuten kaikki mahdollinen heiluvakin! Tietenkin. Tottahan toki pidän kaikesta liikkuvasta - siitäkin, kun porukat täällä korjailevat lelujani tai ruoanmurusiani pois lattioilta kuljeksimasta. Silloinhan minä juuri niistä pois raikattavista jutuista innostun uudelleen! Ja lattiamoppi sitten! Haa! Siinäpä vasta hauska vekotin! Imurinkin kanssa on hauskaa leikkiä, mutta lattiamoppi vie voiton imuristakin! Hauskaa minulla on siivoilupäivinä; jopa kaikki rievut ovat minusta kiinnostavia! En vain ymmärrä, miksi minua torutaan, jos joskus pissapapereitani pesuhuoneessa innostun repimään... Sehän on vietävän hauskaa touhua - ja korjaavathan nuo porukatkin niitä papereita aina pois...

No nyt emäntäänikin rupesi väsyttämään... Haa! Kohta pääsemme molemmat nukkumaan! Ja nyt emäntä ei aikonutkaan laittaa mitään kamalaa riehukuvaa minusta tänne, vaan tämä alempi kuva on kuulemma otettu juuri kesken lempipehmoni kanssa leikkimisen... Ihan hyvä homma. Mukava emäntä.;)  - Auts; tuosta kuvastahan näkee hyvin, että olen juuri käynyt vesikipollani... Mutta mitäpä näistä... Ja enkös olekin tässä kuvassa ihan kiltin näköinenkin? ;)

______________________________________________________________________

Tiistai 9.12.2008

Outo tuo emäntäni: Eihän se nytkään suostu kirjoittamaan kaikkea, mitä minä haluaisin sen kirjoittavan. Onneksi sentään lupasi ainakin toistaiseksi olla kirjoittamatta mitään minun riehumisistani... Hahaa. Niin, no... Tässä yllä olevassa kuvassa olen kuulemma vain kesken riehumisteni simahtanut yhden lempipehmoni kanssa. Sille en ainakaan vielä ole keksinyt mitään nimeä; se on kai sitten vain Hylje nimeltään. Niin minä sen ainakin olen oppinut tietämään ja tuntemaan. Huomaatkos, kuinka samanlaisen asennon olemme tuossa kuvassa ystäväni kanssa ottaneet?;)

Viisas koirahan minä olen. Ymmärrän jo paljon asioita. Nyt odotan, että emäntä tajuaisi kellon olevan jo yli puolenyön ja ymmärtäisi, että emme enää elä maanantaita. Nythän on kai jo tiistai. En osaa lähteä nukkumaan ennen kuin koko poppoomme on varmasti lähdössä nukkumaan. Isäntäni menee usein aikaisemmin nukkumaan, kun herääkin kuulemma aina ennen viittä. Nousen muuten aina yhtä aikaa isännän kanssa ylös, mutta kun isäntä lähtee töihin, minä painun takaisin nukkumaan. Niin... Paitsi, jos emäntäkin nousee jo niin aikaisin. Vaan aika harvoin se herää ihan niin aikaisin...

Olen siis villi, hurja, hurjapää, hauska, hassuttelija, rohkea - ja uhkarohkeakin kuulemma. Isäntä sanoo minua joskus gangsteriksikin. :)) Mutta onneksi emäntä suostui laittamaan minusta nyt vain nämä nukkukuvat tänne. Ylempi kuva on otettu jo syyskuussa ja tämä alempi kuva marraskuussa. Tässä alemmassa kuvassa odotan emäntääni nukkumaan. Ponnari vain näköjään on taas kerran valahtanut alas... Pst. Kai huomaat, kuinka olen kasvanut?;)

______________________________________________________________________

Lauantai 6.12.2008

Ikää tasan viisi kuukautta

Terve, te kaikki kaikki näitä shivuja shelailevat! Emäntäni ei nyt ainakaan heti shuoshtunutkaan laittamaan minushta naamakuvaa tähän... Shanoi, että olen nykyishin ihan Mörri-Möykyn näköinen... Mitä ihmettä? Itshehän ei peshe ja harjaa ja kampaa minua niin ushein, että olishin aina shiishtin näköinen! No touhuaa she kimpushani kyllä, mutta minä kuulemma juon vettäkin niin, että koko naamani on aina märkä ja keittiön lattia lainehtii kuin Tonava. Mikähän shekin Tonava on? Ja ruoallakin shotken kuulemma naamaani. Ja ponnari mulla ei aina meinaa pyshyä paikallaan; she kun ushein tuntuu jotenkin oudolta - kun en shitä itshe näe - ja shitten haron shitä tashuillani pään päältä poish... ja minähän tykkään möyriäkin joka paikasha. Jotta miten she ponnari ainakaan nätishti pääshäni  pyshyishi? Mulla kuulemma on vielä niin pehmeä pentukarvakin... Vaan koko ajanhan minä täshtä kashvan ja vankishtun ja karvakin kai muuttuu vähän toishenlaishekshi... Ja shitten shitä kuulemma voi aina harjatesha ja kammatesha lähteä... Muulloinhan meillä shih tzuilla karva ei yleenshä lähdekään.

Nyt emäntäni sanoo, että ei enää kirjoita prikulleen saneluni mukaan! Kuulemma suhauttelen ässää. Kun mulla hampaatkin just nyt ovat vaihtumassa kovaa vauhtia. Kyllähän sen ikenistäkin huomaa: kutisevat välillä niin pent... mahdottomasti. Yritän välillä pureskella emännän sukkaa ja välillä isännän kenkää, mutta eivät ne auta kutinaan kovinkaan paljoa. Enemmän auttavat luut ja vaikka sellaiset kivat luun tapaiset tossukat, joita on tosi kivaa jyystää. Isäntäni niitä aina kaupasta minulle tuo ja niissä tossuissa on nauhatkin, jotka ovat syötäviä! Kumiset vinkulelutkin ovat kivoja.

No nyt kun minä suostuin siihen, ettei kaikkea ihan prikulleen - kirjain kirjaimelta - tarvitse saneluni mukaan kirjoittaa, emäntäni suostui laittamaan minusta tähän tällaisen hiukan siistimmänkin näköisen kuvan... Ponnariahan meillä sipsuilla yleensä pidetään, mutta tässä kuvassa minulla on ekaa kertaa tällainen hieno hapsusolki ja silloin, kun tukkani on just näin, isäntäni kutsuu minua Unelma Säleiköksi tai Lyyliksi tai Suhmuran Santraksi... Höh. Nuo hapsut emäntä kylläkin napsaisi melkein samoin tein pois, koska ne koko ajan roikkuivat silmilläni. Mutta poispa se vähän väliä tippuili solkikin... Hahhaa. Tämä kuva on kuulemma otettu 13. marraskuuta, jotta aikaa siitäkin jo on. Ja koko ajan vielä kasvan, mutta en kuulemma kovin kauaa enää; kohta enää vain vankistun ja vahvistun. Haa, ja minä kun olen vahva ja sinnikäs tyttö jo nyt! Ja ikää mulla nyt just on jo viisi kuukautta! Voihan vide!

P.S. Yksi syy siihen, että emäntäni tahtoi laittaa just tuon lelukoppakuvan tuonne ylös, on se, että siitä näkee hyvin, kuinka olen kasvanut. Etusivun kuvassahan olen kokonaan tuolla lelukopassani...

______________________________________________________________________

Sunnuntai 9.11.2008

Jihuu, jippijaijee ja wauuu! Sainhan minä lopultakin tuon emäntäni aloittamaan tämän minunkin osioni rakentelun! Yritin saada sen aloittamaan homman jo torstaina, mutta eihän se mitään ehtinyt... Ai että miksikö just torstaina? Noh, minähän olen jo iso tyttö ja torstaina täytin kokonaiset neljä kuukautta! Juuh, kiitokset onnitteluista. Emäntäni ei vain suostu vielä laittamaan minusta noita uudempia kuvia kehiin... Ei kuulemma ole niitä kaikkia vieläkään ennättänyt käymään läpi... Pöh. Saamatonko lienee? Ja nyt se ei suostu kirjoittamaan saneluni mukaan yhtään enempää, kun ei kuulemma ole lainkaan varmaa, saako se edes tätä juttua näkymään minun sivuillani... Eilen illalla joutui nääs tekemään näitä hommia tunnin verran ihan turhaan... Nyt sen on kuulemma ensin testattava tämä homma. Mutta jos onnistuu, palailen kyllä - ja piankin kenties.;)

Samana sunnuntaina, myöhemmin illalla

Saihan tuo emäntäni kuvani ja kertomani jutut näkymään täällä! Ja vieläpä ihan helposti. Pistääpi vain liikettä niveliin, niin saa enemmänkin joskus aikaan... Halusin, että kirjoittaa nyt vielä tähän tämän päivän kohdalle pienen pätkän. Ja lupasihan se kirjoittaa. Saa nyt sitten nähdä, kirjoittaako se kaiken ihan niin kuin sanelen... Seuraavat juttuni saa sitten kirjoittaa aina tuonne ylemmäksi.

Juups. Jäi esittelemättäkin, kuka oikein olen... Olen siis pienoinen shih tzu -tyttönen, Viivi nimeltäni. Virallisesti nimeni on Parsialan Sunday Miracle, mutta jo kasvattajani antoi minulle kutsumanimen Viivi. Kuten nimenikin kertoo, olen kotoisin Parsialan kennelistä. Olen syntynyt sunnuntaina 6.7.2008, ja Pohjanmaalta muutin tänne Varsinais-Suomeen sunnuntaina 7.9. - kuten sunnuntai-ihmeelle hyvin sopiikin. Äitini nimi on Vilma ja isäni nimi Jekku - noin niin kuin epävirallisesti. Ja isälleni tietenkin haluan juuri tänään tässä lähettää terveiseni. Toivottavasti isukilla on ollut hauska isänpäivä! Uskosinpa, että on. Olisipa pitänytkin käydä moikkaamassa isää tuolla hänen kasvattajansa sivuilla...;)

No, villiksi ja hurjaksi ja välillä ihan mahdottomaksi riehujaksikin emäntäni ja isäntäni minua sanovat, mutta osaanhan minä olla ihan liikuttavan hellyttäväkin - ja pidän suukottelemisesta aivan mahdottomasti! Todisteeksi rauhallisuudestani emäntäni suostui vielä heittämään tänne yhden kuvan. Tuossa kuvassa olen vain pesun, harjaamisen ja kampaamisen jälkeen lopultakin niin kooovin väsynyt... No kukas ei väsyisi, jos kauan aikaa kimpussa touhuiltaisiin ja sitten vielä kuvia räpsittäisiin? Väsähdän minä kyllä joskus riehumisteni jälkeenkin... Vaan tässä tämä väsykuva - ja palaillaan myöhemmin tuolla ylempänä!;)


©2018 emerie - suntuubi.com